Sotea seuraa sotu ja sote-kakkonen

Share |

Perjantai 11.5.2018 - Niilo Keränen


Eduskunta puurtaa saadakseen sote-uudistuksen keskeiset lait valmiiksi ennen kesää. Näitä ovat maakuntalaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, valinnanvapauslaki ja palvelujen tuottajalaki. Kun nämä valmistuvat viimeistään heinäkuun alussa, varmistuu myös maakuntavaalien ajankohta lokakuun lopulle.

Ensi syksyn ja talven aikana on käsiteltävänä vielä pitkä rivi muita lakeja, jotka pitää justeerata vastamaan maakuntajakoa, uusien maakuntien tehtäviä sekä valinnanvapauslain mukaista toimintaa.

Oppositiopuolueiden kannalta on hankalaa, että maakuntauudistus ja soten järjestäminen on kytketty valinnanvapauteen. Nimittäin oppositionkin keskuudessa on ymmärrystä sille, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa pitää uudistaa ja yksi keskeinen elementti on riittävän vahvan ja taloudellisesti vakaan järjestäjän luominen. Koska kuntayhtymäsote kaatui perustuslakiongelmiin kolme vuotta sitten, nykyhallituksen maakuntamalli on yksi siedettävissä oleva vaihtoehto.

Soten aikaansaaminen ei anna kovin pitkää hengähdystaukoa. Ei kansalaisille, ei puolueille eikä seuraavalle hallitukselle. Moni kansalainen on ihan henkilökohtaisesti kokenut suomalaisen sosiaaliturvan sekavuuden ja väliinputoamiset. Ihmiset saavat eläkkeensä eläkelaitoksilta, asumistukensa, työttömyysturvansa, sairastamistukensa, opintotukensa ja toimeentuloturvansa Kelalta.

Jokaisessa turvassa ovat omat sääntönsä. Tietokoneajasta huolimatta sosiaaliturvan yhteensovittaminen ei ole helppoa. Se vie usein aikaa ja saattaa aiheuttaa pitkiäkin katkoja yksittäisen ihmisen saamiin oikeutettuihin tukirahoihin. Systeemiä monimutkaistavat myös esimerkiksi työttömyysturvan suojaosuus, mahdollisen ulosottovelat, huoltajuusmaksut, työttömyysturvan sanktiot aktiivimalleineen.

Takavuosina on toistuvasti yritetty yksinkertaistaa sosiaaliturvaa ja saada se oikeudenmukaiseksi. Usein on kuitenkin käynyt niin, että uudistus on vain monimutkaistanut systeemiä.

Sipilän hallitus on kokeillut perustuloa. Kokeiluasetelma on aika yksikertainen ja koejoukko pieni. On epätodennäköistä, että kyseisellä kokeilulla saadaan aikaan jotakin pysyvää. Toki se antaa lisätietoa. Joillekin kokeilu on ollut erinomainen, mutta koko valtakuntaan levitettynä perustulon hinta voisi olla arvaamattoman suuri.

Sdp on esittänyt yhtenä mallina nk. yleisturvaa, joka pintapuolisesti tutkailtuna vaikuttaa kehityskelpoiselta mallilta. Muillakin puolueilla on erilaisia malleja, kuten esimerkiksi negatiivinen tulovero. Se vaikuttaa aika monimutkaiselta, mutta niinpä on nykyinenkin sosiaaliturva.

Toisaalta meille on valmistumassa tulorekisteri, josta sosiaaliturvaa maksavat tahot pääsevät suoraan näkemään, millaisia muita sosiaaliturvan muotoja tai millaisia muita tuloja henkilö saa. Se saattaa olla hyvä avain siihen, että tarvitsevat saavat sosiaaliturvansa ajallaan ja oikeudenmukaisesti. Seuraava hallitus joutuu painimaan sosiaaliturvauudistuksen eli sotun kanssa ehkäpä enemmän kuin Sipilän hallitus sotensa kanssa.

Mutta ei tässä kaikki. Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut nk. monikanavarahoituksen purkaminen. Kunnat ja valtio valtionosuuksilla maksavat nykyisin terveyden ja sairaanhoidon sekä sosiaalihuollon palvelut. Asiakkaat osallistuvat kustannuksiin asiakasmaksuilla. Lääkkeiden, sairauslomien ja matkakustannusten korvaamisesta sekä isosta osasta kuntoutusta vastaa Kela. Lääkärien ja sairaaloiden ei ole tarvinnut huolehtia lääke-, matka- tai sairauslomakustannuksista – ne menevät Kelan piikkiin.

Soten tultua palvelutuotannon maksaa valtio maakuntien kautta. Asiakasmaksut tietenkin pysyvät. Mutta lääkkeet ja matkat jäävät edelleen Kelan korvattaviksi omavastuiden yli menevältä osalta. Niinpä maakunnan maksama lääkäri määrää edelleen kalliita lääkkeitä. Niinpä sote-keskuksia sijoitetaan vain harvakseltaan – Kelahan korvaa matkat. Niinpä hoidoilla ei ole kiirettä, Kela maksaa sairauspäivärahat. Eikä tehokuntoutuksellakaan niin kiirettä, Kela maksaa jos kuntoutus venyy.

Seuraavan hallituksen – väristä riippumatta – on paneuduttava tosissaan sote-kakkoseen, eli Kela-rahoituksen siirtämiseen maakunnan vastuulle. Toisaalta siihen sisältyy ongelma esimerkiksi lääkkeiden kohdalla: määrätäänkö vain halpoja (ja huonoja) lääkkeitä, vai saadaanko oikeaan osuvalle lääkitykselle kannusteita? Parempaa terveyttä, joka säästäisi hoitojen pitkittymisessä?

Sairauslomien kohdalla asia on selkeämpi: nopea hoito aiheuttaa lyhyempiä sairauslomia, jolloin päivärahoista säästyy. Matkakustannusten siirtäminen maakunnille ja sieltä edelleen sote-keskuksille taas kannustaisi perustamaan hyvin varustettuja sote-keskuksia myös maaseututaajamiin. Nopea ja tehokas kuntoutus tuo terveyttä joka on myös suoraa säästöä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini